Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys markkinoi uusia sivujaan ja koko liikkeen toimintaa yllä mainitulla otsikolla. Slogan, kuten liike-elämässä sanotaan, kuulostaa vallan viattomalta ja suorastaan houkuttelevalta. Kukapa ei haluaisi tulla kotiin? Meistä aivan jokainen haluaa tulla kotiin. Niinhän Raamatun tuhlaajapoikakin halusi, kaiken retkeilynsä jälkeen. Slogan on myös enemmän kuin pelkkä mainio lause. Se sisältää hyvin paljon arvolatausta sekä mielikuvia.
Kotihan on paikka, joka sisältää suuren määrän intimiteettiä. Kodin muodostavat ulkoiset, materialistiset tekijät sekä henkilöt, jotka siellä asuvat. Kotia suojaa lakiinkin kirjattu rauha – kotirauha. Minun ei tarvitse päästää kotiini ihan ketä tahansa. Voin valita, kenet minä päästän. Toisaalta koti on myös paikka, jonne haluan kutsua niitä minulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Koti on kuitenkin ennen kaikkea paikka levolle sekä omalle arjelle. Jossain vaiheessa kasvan ”ulos” lapsuuteni kodista ja perustan oman kotini. Perustan sen samalle alueelle tai jollekin aivan uudelle – usein yhdessä toisen henkilön kanssa.
Kun herätysliike ottaa käyttöön näinkin vahvan sloganin, on kyseessä samaan aikaan rohkea teko ja uskalias lupaus olla sanansa mittainen. Kenen koti kyseinen liike haluaa olla? Haluaako liike olla koti vain niille, jotka jo siellä ovat vai tuleeko siitä koti myös uusille ihmisille? Onko koti sellainen, että se henkii tunnetta tervetulleeksi olemisesta vai onko sen ilmapiiri lähinnä etäännyttävä?
Monet suomalaiset herätysliikkeet ovat päälle päin kuin majataloja, jonne kaikki saavat tulla. Astuessaan sisään, voi huomata kuitenkin monimuotoisuutta. Osassa kodeista olet tervetullut aidosti heti ulkokynnyksellä jo. Osa kodeista taas asuttaa niitä nykyisiä asukkejaan eikä uusilla tulokkailla ole kovinkaan asiaa sinne. Meitähän on moneen junaan. Eikö se vain ole hyvä, että osaan paikoista pääsee tulemaan, ken tahtoo, mutta osaan sitten ei? Kun ovessa lukee ”Tervetuloa kotiin!”, on varmaan jo melko pitkälle tervetullut. Todennäköisesti talon isäntä ja emäntä ovat sen ottaneet huomioon, että vieraita tulee. Mutta siinä talossa, missä lukee vain talollisen nimi, on suurta arvoitusta, miten minut otetaan vastaan. Ollaanko siinä talossa valmiita uuteen tulokkaaseen? Halutaanko siellä olla valmiita? Voinko rakentaa kodin sinne, minne haluan vai velvoittaako historiani sittenkin minua toiseen ratkaisuun?
