Tänään kävin Karjasillan Seurakunnan järjestämässä yleisötilaisuudessa, joka kantaa nimeä Moraalivartio. Kyseessä on jo toisena vuonna peräkkäin järjestettävä keskustelutilaisuuksien sarja. Sarja menee aina helmikuun ajan ja tänä vuonna teemana on "Mitä mies?"
Edellä mainittua teemaa käsiteltiin tänään näkökulmasta "Ovatko miehet sikoja?" Keskustelun panelisteina oli oululainen naistutkija sekä tuomiorovasti. Keskustelu oli sinänsä pliisu ja lähes mitäänsanomaton. Ainut mielenkiinto oli siinä, että sain siitä virikkeen blogitekstiin.
Lapsesta asti olen törmännyt kahteen eri teemaan. Ensimmäisen mukaan miehet ovat sikoja. Sikoja he ovat, vaikka mitä tekisivät. Toinen teema on ikuinen myytti siitä, että mies ei ole mies eikä varsinkaan tosimies, mikäli hän itkee. Näin on monia suomalaisia opetettu ja näin on taidettu opettaa myös monelle muullekin kuin Suomessa kasvaneelle.
Päätin tehdä asiasta gallupin ja kysyin pariltakymmeneltä kaveriltani, mitä mieltä he olivat. Välineenä käytin lähinnä Facebook -sosiaalista mediaa. Jotta saisin mielenkiintoa asiaan, kyselin sekä miehiltä että naisilta. Painotin jälkimmäisiä enemmän kuitenkin. Vastaajien ikähaitari vaihteli 16-36 ikävuoden välillä ja sosiaaliselta asemaltaan lähes koko ikäryhmän kattava. Mistään luotettavasta otannasta ei voi puhua, mutta viitteitä siitä saa.
Lähes jokainen on meistä tosiaan kuullut tuon heiton "miehet ovat sikoja". Kun asiaa kyselin, naisista hyvin harva uskalsi sanoa suoraan asian olevan noin. Itse asiassa lähes jokaisella oli kokemus "sikamaisesta" miehestä, mutta selkeää oli se, että kaikki eivät suinkaan sikoja sentään ole. Miesten mielipide oli huomattavan paljon yksioikoisempi. Miehet olivat täysiä sikoja tai sitten lähes kaikki miehet olivat sikoja. Yksi väitti jopa olevansa ylpeä siitä, että on sika.
Kun naisilta kysyi, mistä miehen sikamaisuus johtuisi, tuli lähes kaikkien suusta sanat ylpeys, kylmyys, tunteettomuus sekä välinpitämättömyys naista kohtaan. Tämä viimeinen oli itse asiassa erittäin mielenkiintoinen, nimittäin yli puolet naisista, joilta kysyin (8/12) sanoivat, että mies on sika, jos pitää naistaan itsestäänselvyytenä eikä arvosta tätä. Monesti miehistä sanotaan, että he eivät tunne mitään. Onko tästä johdettavissa ajatus siitä, että suurin osa miehistä itse asiassa on todellakin sikoja?
Suomessa on sanonta "Sole mies eikä mikhän, joka pillittää". Päätinkin kysyä, onko mies tosimies, jos hän pillittää. Kaikki naiset vastasivat hyvin vahvasti, että on. Vastauksissa oli kommentteja "no tietysti" "Totta kai!" "NO TODELLAKIN". Tästä ei tulkinnanvaraa jää. Mistä sitten tulee tämä vanha käsitys miehen itkemättömyydestä? Itkeminen on monesti yhdistetty eräänlaiseen heikkouteen sekä avuttomuuteen. Onkin mielestäni erittäin mielenkiintoista, että hyvin moni kyselyyn osallistunut nainen piti tosimiehen merkkinä nimenomaan sitä, että itkee. Miehistä kaikki pitivät miestä tosimiehenä, vaikka hän itkisi, mutta ihan niin yksiviivainen se mielipide ei ollut kuin vastakkaisen puolen edustajilla. Mielenkiintoista tämäkin.
Jos miehet eivät ole läheskään aina sikoja, miksi sellaista väitettä esitetään? Onko kyseessä urbanstory, jolla ei ole itse asiassa mitään pohjaa? Miksi me näemme arjessamme hyvin usein itkeviä naisia ja miksi naisen itku on suorastaan suloista, mutta miehen itkua ei näe edes elokuvissa ja silti sitä pidetään tosimiehuutena? Miksi elokuvien Casanovat eivät koskaan itke tai supermiehet käperry naisen syliin suruinensa? Annammeko me sittenkin mallin miehestä, joka on mies vasta sitten, kun hän on täydellinen ääliö ja sika ja vasta sitten, kun hän suurimman surunsakin kohdattuaan seisoo haudanvakavana eikä silmistä tipu kyyneltäkään?
Edellä mainittua teemaa käsiteltiin tänään näkökulmasta "Ovatko miehet sikoja?" Keskustelun panelisteina oli oululainen naistutkija sekä tuomiorovasti. Keskustelu oli sinänsä pliisu ja lähes mitäänsanomaton. Ainut mielenkiinto oli siinä, että sain siitä virikkeen blogitekstiin.
Lapsesta asti olen törmännyt kahteen eri teemaan. Ensimmäisen mukaan miehet ovat sikoja. Sikoja he ovat, vaikka mitä tekisivät. Toinen teema on ikuinen myytti siitä, että mies ei ole mies eikä varsinkaan tosimies, mikäli hän itkee. Näin on monia suomalaisia opetettu ja näin on taidettu opettaa myös monelle muullekin kuin Suomessa kasvaneelle.
Päätin tehdä asiasta gallupin ja kysyin pariltakymmeneltä kaveriltani, mitä mieltä he olivat. Välineenä käytin lähinnä Facebook -sosiaalista mediaa. Jotta saisin mielenkiintoa asiaan, kyselin sekä miehiltä että naisilta. Painotin jälkimmäisiä enemmän kuitenkin. Vastaajien ikähaitari vaihteli 16-36 ikävuoden välillä ja sosiaaliselta asemaltaan lähes koko ikäryhmän kattava. Mistään luotettavasta otannasta ei voi puhua, mutta viitteitä siitä saa.
Lähes jokainen on meistä tosiaan kuullut tuon heiton "miehet ovat sikoja". Kun asiaa kyselin, naisista hyvin harva uskalsi sanoa suoraan asian olevan noin. Itse asiassa lähes jokaisella oli kokemus "sikamaisesta" miehestä, mutta selkeää oli se, että kaikki eivät suinkaan sikoja sentään ole. Miesten mielipide oli huomattavan paljon yksioikoisempi. Miehet olivat täysiä sikoja tai sitten lähes kaikki miehet olivat sikoja. Yksi väitti jopa olevansa ylpeä siitä, että on sika.
Kun naisilta kysyi, mistä miehen sikamaisuus johtuisi, tuli lähes kaikkien suusta sanat ylpeys, kylmyys, tunteettomuus sekä välinpitämättömyys naista kohtaan. Tämä viimeinen oli itse asiassa erittäin mielenkiintoinen, nimittäin yli puolet naisista, joilta kysyin (8/12) sanoivat, että mies on sika, jos pitää naistaan itsestäänselvyytenä eikä arvosta tätä. Monesti miehistä sanotaan, että he eivät tunne mitään. Onko tästä johdettavissa ajatus siitä, että suurin osa miehistä itse asiassa on todellakin sikoja?
Suomessa on sanonta "Sole mies eikä mikhän, joka pillittää". Päätinkin kysyä, onko mies tosimies, jos hän pillittää. Kaikki naiset vastasivat hyvin vahvasti, että on. Vastauksissa oli kommentteja "no tietysti" "Totta kai!" "NO TODELLAKIN". Tästä ei tulkinnanvaraa jää. Mistä sitten tulee tämä vanha käsitys miehen itkemättömyydestä? Itkeminen on monesti yhdistetty eräänlaiseen heikkouteen sekä avuttomuuteen. Onkin mielestäni erittäin mielenkiintoista, että hyvin moni kyselyyn osallistunut nainen piti tosimiehen merkkinä nimenomaan sitä, että itkee. Miehistä kaikki pitivät miestä tosimiehenä, vaikka hän itkisi, mutta ihan niin yksiviivainen se mielipide ei ollut kuin vastakkaisen puolen edustajilla. Mielenkiintoista tämäkin.
Jos miehet eivät ole läheskään aina sikoja, miksi sellaista väitettä esitetään? Onko kyseessä urbanstory, jolla ei ole itse asiassa mitään pohjaa? Miksi me näemme arjessamme hyvin usein itkeviä naisia ja miksi naisen itku on suorastaan suloista, mutta miehen itkua ei näe edes elokuvissa ja silti sitä pidetään tosimiehuutena? Miksi elokuvien Casanovat eivät koskaan itke tai supermiehet käperry naisen syliin suruinensa? Annammeko me sittenkin mallin miehestä, joka on mies vasta sitten, kun hän on täydellinen ääliö ja sika ja vasta sitten, kun hän suurimman surunsakin kohdattuaan seisoo haudanvakavana eikä silmistä tipu kyyneltäkään?
