Kirjassa "Pöytäpuheita", erään kappaleen alkupuolella Martti Luther sanoo näin: ”Ilman naisia ei ole avioliittoa, eikä maailma säily.” Tässä siis nainen saa sellaiset arvosuhteet, että suorastaan voi puhua, että tasa-arvoahan tässä viimeisen päälle harrastetaan. Ja oikeastaan tuossa on kyse luonnonlaista. Tarvitaan sekä mies että nainen. Ilman toista ei homma toimi – ihmiskunta kuolee sukupuuttoon. Luther jatkaa kuvausta naisesta mielestäni jopa hauskasti sanoessaan ”Nainen on ystävällinen, suloinen ja viihdyttävä elämäntoveri.” Lauseen alku antaa ymmärtää vahvasti, että nainen on luotu vain ja ainoastaan ilahduttamaan miestä. Nainen on luotu objektiksi. Naisen päätehtävä on vain antaa nautintoja miehelle. Ja miten se loppu sitten menikään? Siellä lauseen lopussa esiintyy sana ”elämäntoveri”. Eikö toveri ole hyvinkin tasavertaisuuteen viittaavaa? Nainen on siis sittenkin täysin tasavertainen eikä mies ole perheen pää. Tasa-arvoisessa järjestelmässähän ei ole ketään toista parempaa. Toimiiko homma näin?
Otetaan avuksi eräs Raamatun kohta, johon Marttikin on varmasti tarrautunut em. puhettaan pitäessään. Ensimmäisessä kirjeessään Timoteukselle Paavali näin:
9 Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys - eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, 10 vaan hyvät teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa. 11 Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. 12 Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti. 1. Tim. 2:9-12
Aivan ensinnäkin on merkille pantavaa se, että kuinka tarkkaan Paavali mainitsee naisen kaunistautumisesta. Nainen ei siis saisi missään nimessä näyttää ”ylikauniilta”. Riitettävä olisi se kauneus, minkä Luoja on suonut ja siinä kaikki. Naisen pitäisi ymmärtää näyttää kauneutensa ja hyvyytensä teoilla ei ulkokuorellaan. Me miehet olemme siis täysin väärillä jalanjäljillä seuratessamme muotimaailmaa ja ajatellessamme kauniisti niistä naisista, joita pyörii Voguen ja muiden muotilehtien kannessa ja sisäsivuilla. Aikamme on saanut aikaan meissä miehissä sen, että olemme täysin sokeutuneet. Olemme sokeutuneet näkemään naista sisältä. Etsimme itsellemme kyllä naista ja rakastammekin häntä, mutta liian usein kriteereinä ovat ulkoiset tekijät – ei se, mikä kantaisi ja mitä sisällä on.
Entä te naiset? Tarjoatteko te meille miehille liikaa ulkoisia nautintoja, jotka johtavat siihen, että me idiootit sokeudumme? Liikemaailman ympärillä elävänä täytyy sanoa, että kyllä näin on. Ja mikä onkaan syytä ja mikä seurausta? Onko syytä se, että me vaadimme kauneutta ja halajamme kaikkea koristusta miehinä vai onko syy sittenkin siinä, että naiset haluavat koristella itseään ja laittaa itseään? Onko syyllistä edes löydettävissä?
Kyllä on. Syyllinen on syntiinlankeemus. Me miehet, Aatamin jälkeläiset, olemme tyhmiä. Olemme putkiaivoja vailla vertaa. Nainen näyttää mielestämme vetävältä, kun hänellä on kaunista päällään. Mikäli hän on ”rekkalesbo” tai ”nutturauskovainen” ei hänessä ole kerta kaikkiaan mitään vetovoimaa – ei vähäisimmässäkään määrin. Te naiset taas olette hölmöjä ja ajattelemattomia ruokkiessanne tätä meidän miesten vajaälyisyyttä. Kannattaako sitä mennä ostamaan Pradan kenkiä tai Lorenzin vaatetusta? Ei. Ei totisesti kannata.
On helppo kirjoittaa tätä tekstiä. Kuitenkin, kun tästä nousen ja lähden kaupunkiin, katseeni tarttuu niihin naisiin, joilla on juurikin kauniisiin naisiin. Jos näen ”perussettiä” olevan naisen – En edes huomaa. Olen siis totaalisyntinen. Jälleen saan huomata sen.
