Puhe Evankelisten opiskelijoiden Kirkkopyhässä Oulujoen Kirkossa 12.10.2008
Nordean varakonsernijohtaja Ari Kaperi sanoi Kauppalehti Optiossa, että luottamus, jonka pankit ovat toisiinsa nähden menettäneet, on ennenkuulumatonta. Ennenkuulumatonta on nimenomaan sen laajuus ja syvyys. Miksi luottamus pankeille on tärkeää? Luottamus on asia, joka ohjaa koko alaa. Mitä enemmän luotat, sitä pienemmällä korolla annat rahaa toiselle pankille. Mitä pienempi on korko, sitä enemmän pankki pystyy lainaamaan rahaa. Tämä taas on suorassa yhteydessä siihen, kuinka pankki pystyy lainoittamaan taas omia asiakkaitaan. Jos pankki ei luota toiseen pankkiin, tuloksena on vesiperä. Tämä on yksi niistä monista syistä, miksi Euroopassa kuohuu tällä alalla.
Luottamus on asia, joka on elämässämme todella keskeinen tekijä. Ellen minä luota sinuun, en voi olla kovinkaan läheinen ystäväsi enkä uskoutua sinulle. En usko, että sinäkään kovin uskoutuisit minulle, jos et luottaisi minuun. On myös ammatteja, jotka perustuvat luottamukseen. Näitä ovat esimerkiksi lääkäri, opettaja ja ennen kaikkea pappi. Pappeudessa luottamukseen perustuu esimerkiksi rippi. Viime aikoina olen saanut oppia, että luottamuksesta on kyse myös silloin, kun toimit ammatissa, jonka asiasisältö ei kuulu yleistietoon. Tällainen on esimerkiksi pankkiala. Viimeisen kuukauden aikana olen joutunut kerryttämään luottamusta asiakkaiden silmissä enemmän kuin koskaan aiemmin. Kun asiakas kysyy ”Meneekö Suomi konkurssiin?” en voi sanoa, että ei missään nimessä. Tiedän kyllä, että teoreettisestikin se on epätodennäköistä. Asiakkaalle ei riitä kuitenkaan näin ympäripyöreä vastaus vaan minun pitää kuulostaa ja näyttää luotettavalta. Kun asiakas sanoo, että hän uskoo minua, hän ei usko minua, koska hän tietää asian olevan näin. Hän uskoo minua, koska hänellä on luja luottamus siitä, että suomalainen pankin työntekijä on rehellinen ja aina luotettava – näin kansan syvissä riveissä ajatellaan.
Eikö kuulosta tutulta? Aivan, samanlaisiahan me olemme kaikki tässä salissa olevatkin ihmiset. Emme me tiedä 100% varmuudella, että asia on juuri niin kuin meille on opetettu. Me uskomme, koska meillä on luja luottamus Jumalaan. Me uskomme, koska meillä on luja luottamus siihen, että Raamattu on Jumalan sana. Kuten Heprealaiskirjeessä sanotaan, ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Onko sittenkään? Yksi vaikeimmista hetkistä on ollut hetki, jolloin lauloin ”Varmana laulaa Herrasta saan...”. Tuossa Crosbyn laulussa konkretisoituu se, mikä meille jokaiselle on selvää, mutta joka ikinen arki yhtä vaikeaa. Se, että me saamme olla varmoja pelastuksesta. Meillä on varmuus siitä, että Jeesus kuoli ristillä vuoksemme. Mutta miten me otamme sen varmuuden?
Ainakin minä joudun huomaamaan päivittäin, että epäonnistun tässä. Kun joku niin kutsuttu eikkari kysyy jotain uskosta, huomaan vaikeroivani. Huomaan olevani epävarma ja kiemurtelen kuin käärme erämaassa. En uskalla uskoa, siis elää uskoani todeksi. Miksi? Olisiko siksi, että en uskalla luottaa? Minulle itselle luottaminen on aina ollut erittäin vaikeaa – usko on paikka, jossa on pakko luottaa... Mutta se vain on niin vaikeaa. Siksi, juuri siksi minusta on hienoa, että Jumala pysyy silti rinnalla. Kuten Pietari kirjoittaa Timoteukselle ”Tämä sana on varma...Jos olemme uskottomia Jumalalle, hän pysyy silti uskollisena...” Tämä on se, mikä meitä jokaista kantaa – tieto siitä, että Jumala on niin hyvä, että pysyy rinnalla aina. Ei vain joskus silloin tällöin vaan ihan aina. Tähän luottaen ja tässä uskossa eläen saamme elää jokaisen päivän Hänen huomassaan ja hänen suojassaan.
Nordean varakonsernijohtaja Ari Kaperi sanoi Kauppalehti Optiossa, että luottamus, jonka pankit ovat toisiinsa nähden menettäneet, on ennenkuulumatonta. Ennenkuulumatonta on nimenomaan sen laajuus ja syvyys. Miksi luottamus pankeille on tärkeää? Luottamus on asia, joka ohjaa koko alaa. Mitä enemmän luotat, sitä pienemmällä korolla annat rahaa toiselle pankille. Mitä pienempi on korko, sitä enemmän pankki pystyy lainaamaan rahaa. Tämä taas on suorassa yhteydessä siihen, kuinka pankki pystyy lainoittamaan taas omia asiakkaitaan. Jos pankki ei luota toiseen pankkiin, tuloksena on vesiperä. Tämä on yksi niistä monista syistä, miksi Euroopassa kuohuu tällä alalla.
Luottamus on asia, joka on elämässämme todella keskeinen tekijä. Ellen minä luota sinuun, en voi olla kovinkaan läheinen ystäväsi enkä uskoutua sinulle. En usko, että sinäkään kovin uskoutuisit minulle, jos et luottaisi minuun. On myös ammatteja, jotka perustuvat luottamukseen. Näitä ovat esimerkiksi lääkäri, opettaja ja ennen kaikkea pappi. Pappeudessa luottamukseen perustuu esimerkiksi rippi. Viime aikoina olen saanut oppia, että luottamuksesta on kyse myös silloin, kun toimit ammatissa, jonka asiasisältö ei kuulu yleistietoon. Tällainen on esimerkiksi pankkiala. Viimeisen kuukauden aikana olen joutunut kerryttämään luottamusta asiakkaiden silmissä enemmän kuin koskaan aiemmin. Kun asiakas kysyy ”Meneekö Suomi konkurssiin?” en voi sanoa, että ei missään nimessä. Tiedän kyllä, että teoreettisestikin se on epätodennäköistä. Asiakkaalle ei riitä kuitenkaan näin ympäripyöreä vastaus vaan minun pitää kuulostaa ja näyttää luotettavalta. Kun asiakas sanoo, että hän uskoo minua, hän ei usko minua, koska hän tietää asian olevan näin. Hän uskoo minua, koska hänellä on luja luottamus siitä, että suomalainen pankin työntekijä on rehellinen ja aina luotettava – näin kansan syvissä riveissä ajatellaan.
Eikö kuulosta tutulta? Aivan, samanlaisiahan me olemme kaikki tässä salissa olevatkin ihmiset. Emme me tiedä 100% varmuudella, että asia on juuri niin kuin meille on opetettu. Me uskomme, koska meillä on luja luottamus Jumalaan. Me uskomme, koska meillä on luja luottamus siihen, että Raamattu on Jumalan sana. Kuten Heprealaiskirjeessä sanotaan, ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Onko sittenkään? Yksi vaikeimmista hetkistä on ollut hetki, jolloin lauloin ”Varmana laulaa Herrasta saan...”. Tuossa Crosbyn laulussa konkretisoituu se, mikä meille jokaiselle on selvää, mutta joka ikinen arki yhtä vaikeaa. Se, että me saamme olla varmoja pelastuksesta. Meillä on varmuus siitä, että Jeesus kuoli ristillä vuoksemme. Mutta miten me otamme sen varmuuden?
Ainakin minä joudun huomaamaan päivittäin, että epäonnistun tässä. Kun joku niin kutsuttu eikkari kysyy jotain uskosta, huomaan vaikeroivani. Huomaan olevani epävarma ja kiemurtelen kuin käärme erämaassa. En uskalla uskoa, siis elää uskoani todeksi. Miksi? Olisiko siksi, että en uskalla luottaa? Minulle itselle luottaminen on aina ollut erittäin vaikeaa – usko on paikka, jossa on pakko luottaa... Mutta se vain on niin vaikeaa. Siksi, juuri siksi minusta on hienoa, että Jumala pysyy silti rinnalla. Kuten Pietari kirjoittaa Timoteukselle ”Tämä sana on varma...Jos olemme uskottomia Jumalalle, hän pysyy silti uskollisena...” Tämä on se, mikä meitä jokaista kantaa – tieto siitä, että Jumala on niin hyvä, että pysyy rinnalla aina. Ei vain joskus silloin tällöin vaan ihan aina. Tähän luottaen ja tässä uskossa eläen saamme elää jokaisen päivän Hänen huomassaan ja hänen suojassaan.
